perjantai 28. helmikuuta 2014

Mökkihöperön horinoita







Koko viikon olen ollut poissa pelistä ja niin hyvin kuin lähtökohtaisesti viihdynkin kotona alan kaivata ulkomaailmaa tooooooodella kipeästi. Jatkuvan niistämisen ohella, olen nukkunut pelottavia määriä (jopa minun mittapuullani) - alku viikosta ei ole montaakaan muistikuvaa. Kehon ollessa vielä paitsiossa alkaa kuitenkin mieli pikkuhiljaa heräillä ja tapansa mukaan suunnitella, mitä kaikkea tällä ajalla voisikaan tehdä jos olisi kunnossa. Olen siis haaveillut, huokaillut, intoillut ja turhautunut, koska mitää näille hienoille suunnitelmille ei ole juuri tässä-nyt-heti mitään tehtävissä, koska on pakko vaan maata! {Minen jaksa ennää!}

Keksimme hyödyntää tätä loputonta aikaa tekemällä ruokaa ihan ajan kanssa, hitaasti kypsyviä uunijuureksia ja niiden kanssa aina yhtä taivaallisia peuran jauhelihapihvejä. Koska molemmat kokit olivat puolikuntoisia, olisi pikaruoankin väsämiseen mennyt muutama tovi, sama siis puhista hellan ääressä vuorotellen toisen keräillessä voimia vesi kielellä. Lopputulos oli ainakin sen arvoinen. Parrakkaan siirryttyä jo terveiden kirjoihin taidan jatkaa samalla linjalla ja kokeilla viikonloppuna uutta nyhtöpossun reseptiä. Josko sitä kelpaisi tarjota keväällä koittavissa synttärikemuissa..

Viiru on pitänyt molemmista potilaista koko viikon hyvää huolta, jos joka aamuista klo 7 herätystä ei lasketa lukuun. Hitaissa lököpäivissä parasta on ollut jälleen huomata miten säikky kissamme ottaa askelia kohti luottamusta, tullen viereen köllimään kehräten ja muutaman kerran taas ihan syliinkin asti. Viiru on myös loputtoman innostunut neulomisesta ja vahtii viiksikarvat tanassa kutimiin katoavaa lankaa. Näiden toimien lisäksi olemme Viirun kanssa tarkastelleet herkeämättä tulppaanien kasvua, jutelleet pitkät tovit pihavaahteran tiaisille ja mouruttu pitkin kämppää ihan muuten vaan.

Voimien palatessa toivottavasti aikaa ja innostusta riittää niiden lukuisten suunnitelmien toteutukseen, joita päässäni surraa. Suunniteltuna on nyt jo pari remonttia, kasa käsitöitä ja sisustusprojekteja, synttäri- ja muiden juhlien menut, tämän ja seuraavien kesien puutarhatyöt sekä pari reissua ja alan vaihdosta. Itseasiassa toivon, etten ihan kaikkia näistä mene toteuttamaan..


Idearikasta ja nautinnollista viikonloppua!




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kevät?


Miten ihana, keväinen päivä takana! Raaka, mutta kaivattu auringonvalo paljasti pihalta paikkoja, joita en ole nuohonnut kuukausiin. Kiertelin vettyneessä puutarhassa suunnitellen kevään ja kesän tulevia projekteja puhkuen kuplivaa innostusta. 

Kun lumipeitettä ei ole, voi helposti huijata itsenään ja kuvitella kevään olevan jo pidemmällä. Niin tekee myös puutarha. On helmikuu, mutta omenapuiden alla versoavat jo valkosipulit ja raparperipenkki heräilee hyytävässä viimassa. 
Riemunkiljahduksista huolimatta, ei viherpiipertäjä voi olla huokailematta ilmastonmuutoksen pelossa vuodenaikojen outoja sävyjä.









lauantai 22. helmikuuta 2014

Pannarin salaisuus

Mikä sopii paremmin viikonlopun suupalaksi kuin herkullinen pannari?
Herkku, joka on helppo tehdä niin kiireessä kuin laiskuudenkin keskellä.

Olen kokeillut eri pannarireseptejä ja muokannut matkan varrella oman suuni mukaisen reseptin, jonka salaisuutena on mikäs muukaan kuin voi. Vannon oikean voin nimeen, mutta margariinin ystävätkin saanevat reseptistä haluamansa irti, pointti kun on se ettei rasvan määrässä pihtailla. 

Päällysteetkin saavat olla mitä kulloinkin sattuu kaapista löytymään. Tänään olessamme omalla porukalla, tein puolikkaan annoksen pieneen uunivuokaan ja vispasin leivontapuuhista yli jääneen kuohukerman pehmeäksi vaahdoksi. Kylkeen vielä itse tehtyä mansikka-rapaperihilloa niin voi viltin alla maiskutelessa haaveilla kaukana häämöttävästä kesästä!
Itseasiassa pannarin päällysteissä ei loppujen lopuksi taida olla hienonsokerin voittanutta.. Sokeri täydentää suutuntuman kohdilleen ja kun itse pannari on maukas ei se sen näkyvämpää kaveria kaipaakaan.









Pannari
1 pellillinen

8 dl maitoa
2-3 munaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50-100 g sulatettua voita



Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja kaada joukkoon maito
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan
Sulata voi ja sekoita taikinaan hetken jäähdyttyä
Anna taikinan levätä ½ tuntia
Kaada taikina uunipellille leivinpaperi päälle ja paista n. ½ tuntia 225 asteessa
{Huom! jos uunisi on 60cm leveä/leveämpi tee suosiolla litran taikina ja lisää aineksia sopivassa suhteessa}







Taikinan levätessä/paistuessa ennättää hyvin myös härnätä aina-yhtä-huomionkipeätä kissaa.

Makoisaa viikonloppua sulle!




torstai 20. helmikuuta 2014

Yleisön pyynnöstä

Hedelmäinen mascarponekakku oli Kahvila Saunakammarin yksi ehdottomista suosikeista ja moni on kysellyt reseptiä millä moisen herkun voisi itsekin loihtia. Alkuperäinen resepti kulkee nimellä Mascarpone-viikunakakku, ja löytyy ruotsalaisen julkkiskokki Leila Lindholmin kirjasta Vielä yksi pala!. Ollessani epävarma viikunasesongin ajoittumisesta helmikuulle, korvasin ne säilötyillä (ja valutetuilla!) persikoilla, viinirypäileillä sekä viime kesäisillä puutarhavadelmillani. Innolla odotan kesää, jotta pääsen toteuttamaan reseptin tuoreista kotimaisista marjoista, joiden uskon sopivan kakun herkulliseen raikkauteen kuin nakutettu.










Pidemmittä höpinöittä reseptiä pöytään:


8-10annosta
{sulkeissa allekirjoittaneen omat kommentit}

Keksipohja:
200g digestivekeksejä
100g piparkakkuja
125g voita

Täyte:
500g marcarponejuustoa
2½dl maitorahkaa
1dl sokeria
½dl maizenaa
1dl kuohukermaa
1 tuore vaniljatanko
1 pestyn limen raastettu kuori
3 luomukananmunaa

Kuorrute:
4dl smetanaa
12 tuoretta viikunaa tai marjoja koristeluun

  • Kuumenna uuni 175 asteeseen
  • Murskaa keksit hienoksi tehosekoittimessa tai muovipussissa kaulimen avulla
  • Sulata voi ja sekoita se keksinmuruihin
  • Painele muruseos halkaisijaltaan 26cm irtopohjavuokaan pohjalle sekä reunoille
  • Kypsennä pohjaa uunissa n. 10 min ja jäähdytä
  • Vatkaa mascarpone ja rahka kulhossa kuohkeaksi
  • Sekoita joukkoon sokeri maizena, kuohukerma, vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet sekä raastettu limen kuori
  • Lisää joukkoon kaksi kananmunaa sekä kolmannesta pelkkä keltuainen
  • Kaada valmis täyte keksipohjan päälle ja kypsennä kullan keltaiseksi uunin alaosassa noin 1h. {Älä säikähdä jos kakku kohoaa yli vuoan yläreunan, se palautuu kyllä jäähtyessään takaisin.}
  • Käännä virta pois uunista ja jätä kakku jälkilämpöön vielä n. 30 minuutiksi
  • Jäähdytä kakku ensin huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirrä se jääkaappiin.
  • Vatkaa smetana kuohkeaksi kuohukerman tavoin. Levitä se kylmän kakun päälle ja koristele hedelmillä tai marjoilla

{Täyte on maultaan hyvin mieto, mikä sopii korostamaan päällä olevien hedelmien tai marjojen omaa makua. Näin sydän talvella koin maun jopa turhan hennoksi ja lisäsin limen kuoren ja vaniljan määrää täytteessä. Vastaavasti voit jättää nämä mausteet vallan pois ja korvata maustamattoman maitorahkan esim. valkosuklaa-lime-rahkalla. Samoin hiukan pienenpi määrä smetanaa riittää kuorruttamaan kakun päälliosan mainiosti.}

Herkullista loppuviikkoa!






tiistai 18. helmikuuta 2014

Pieni suuri päivä


Pitkän haaveilun, empimisen ja suunnittelun tuloksena jälleen yksi aikomus konkretisoitui ravintolapäivän koittaessa menneenä sunnuntaina. Tukholman irtioton jälkeen alkoi, kuten ennustettua, viime hetken väännöt ja armoton leipominen. Niin kivaa ja terapeuttista kuin leipominen minusta onkaan, tuntui lauantaina viimeistä kakkupohjaa vääntäessäni siltä, että sunnuntain jälkeen olisi aika intoilla välillä jostain muusta ja jättää jauhopussit hetkeksi rauhaan. Mutta hyvänen aika, itse koitoksen jälkeen puhkun entistä suurempaa intoa ja suunnittelen jo mielessäni kiivaasti keväällä koittavien synttäreideni menuta.



Lauantaina laitoin mainosta portin pieleen ja minusta tuntui koko naapuruston hiljenneen kuin taikaiskusta. Ihan kuin kaikki olisivat ulkoiluttaneet koiransa, vaununsa ja ostoskassinsa toista reittiä kuin meijän ikkunan alta, ja juuri kun minulla olisi ollut heille kaikille niin mieluista kerrottavaa!


Sisko saapui apujoukoiksi launtaina. Kahvilan pitäminen on ollut meidän molempien haave pikkutytöstä saakka. Haave, johon palaamme edelleen aika ajoin kulloistenkin elämäntilanteiden ja uravalintojen tökkiessä enemmän ja myös vähemmän. Tuon sunnuntain ajan kahvilaleikki oli viimeinkin totta!







Etukäteen tuntui mahdottomalta arvioida kuinka paljon asiakkaita tulisi ja mikä määrä laivonnaisia riittäisi. Ravintolapäivään ilmoittautuessani arvioin varautuvani 50 henkilön kävijämäärään. Onneksi olin varatunut reilummalla satsilla, sillä kakkujen kysyntä yllätti erittäin positiivisesti. Ihmiset istuskelivat rauhassa, nautiskelivat tunnelmasta ja useat maistelivat eri kakkuja sekä ostivat herkkuja vielä kotiin viemiseksi. Onko ihananpaa palautetta? En ollut ainut, jonka oli vaikea ennustaa sukseeta etukäteen. Maanantain Satakunnan Kansassa uutisoitiin keskustan irakilaisravintolan myyneen neljän tunnin annoksensa kahdessa tunnissa loppuun. Aivan loistavaa!

Asiakkaina oli niin tuttuja kuin tuntemattomia. Joukossa oli myös ravintolapäivän konkareita, jotka olivat kiertelemässä monetta vuotta peräkkäin. Jotkut kiersivät kaikki alueen ravintolat ja etsivät vaikutteita oman ravintolahaaveensa toteuttamiseen. Siskoni kanssa olimme mukana ensi kertaa, emme olleet koskaan olleet edes ravintolapäivän asiakkaina. Pakko myöntää, ettei meistä kumpikaan ollut myöskään keittänyt ennen pannukahvia, johon koko kahvilan idea aika vahvasti nojasi. Sisko keitti koesumpit aamupäivällä kun Porinmaija oli pöhissyt kyllin lämpimäksi. Ja voi sentään sitä makua! Ja sitä tuoksua, mikä täytti koko kammarin! Itse Maija toimi myös loistavasti. Viime päivien lämmityskokeilujen savu oli parahiksi hälvennyt kammarista ja vanha palvelija veti kuin unelma. Maija lämmitti kammarin juuri sopivasti, jotta kävijöitä oli vastaanottamassa lämpöinen kahvintuoksun täyttämä tunnelma.








Ihmisiä tuli tasaisena virtana ja kakkulautaset vajuivat sellaisella tahdilla, ettei kuvamateriaalin taltioimista ehtinyt paljoa fiilistellä. Neljän tunnin rupeama oli tosin niin täynnä tunnetta ja ihania kohtaamisia, että muistot säilyvät varmasti tässä hieman hatarassa päässänikin. 




Toukokuussa olisi seuraava mahdollisuus..vaikka kytö olisi kova, täytynee siirtyä nautiskelemaan tiskin toiselle puolelle, jotta pötsin asukaskin pysyy menossa mukana.

Hirmuinen kiitos vielä kaikille kävijöille, kannustajille ja hengessä mukana olleille!
Ja siskolle, ilman häntä koko päivä olisi mennyt plörinäksi.


Summa summarum:
You made my day!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Loma!

Taakse jäävä viikko on ollut tunteiden vuoristorataa, epäuskon hetkiä työrintamalla (ihanien työkamujen pitäen minut kuitenkin järissään) ja riveittäin suklaalevyjä viltin alla nassutettuna. 
Mutta LOMA, sie oot viimein täällä!

Ennen ravintolapäivän viime hetken panikointia luvassa on koukkaus rakkaitten sohvalle Turkuun. Sieltä suuntaamme kuhertelemaan Tukholmaan kulkematta lähtöruudun kautta..viimeinen loma kaksin ehkä piiitkään aikaan..
Viiru lupasi jäädä vahtimaan reseptejä avuksi tulevan Anopin kanssa.

Vi ses!





sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tuoksu


Onko parempaa kuin lämpimän pullan tuoksu?







Pihasaunan tuoksu...?


Ravintolapäivänä nautitaan molemmista.
Enää kaksi viikkoa!