sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Vähän tahmeeta

Seuraavaksi reseptikokeilussa oli luvassa banaani-kinuskikakku. Tämä täytekakku on erittäin herkullinen ja "äkkimakkee". Herkun salaisuutena on itsetehty kinuskikastike, jota käytetään niin pohjassa kuin kuorrutteessakin. Kaikki vaiheet sujuivatkin hienosti tuota viimeksi mainittua lukuunottamatta, ja kakun ulkonäkö koki pienen kolauksen. Kuorrutteeseen tullut voi oli liian lämmintä ja tuorejuusto vastaavasti jääkaappikylmää, joten rakeiseksihan se meni. Voi, sanonko mikä?! Makuun koostumus ei kuitenkaan vaikuttanut ja laiskana en jaksanut hakea kaupasta uusia tarvikkeita ja aloittaa alusta. Kuvitellaan vaan kaikki, että kuvissa poseeraava kakulla on silkin sileä pinta, eiks joo?






Menneillä viikoilla olemme Viirun kanssa myös arkarrelleet hieman kahvilaan tulevia somisteita..


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Hedelmäinen mascarponekakku ja chocolate chip cookie

Ravintolapäivään ollessa juuri alta kuukauden päivät, testasin ensimmäisiä reseptejä. Ja uutta perheenjäsentä! Suuri haaveeni toteutui, kun sain parrakkaalta syntymäpäivälahjaksi Kenwoodin Major Classic-yleiskoneen. Oi ja voi, kuinka kelpaa nyt kakkuja väsätä!

Ensimmäiseksi kakkuehdokkaaksi valikoitui hedelmäinen mascarponekakku. Ne on kuin ilmavampi versio perinteisestä New Yorkin juustokakusta- yhtä herkullinen, mutta samalla raikas ja kepeä. Makutuomarina toiminut ystäväni totesi tyytyväisenä: "Ihan ku pierun nielis. Mut silleen hyvällä tavalla!" Lopulliseksi myyntipuheeksi päätyessä lause kaipaa ehkä hieman viilausta, mutta toisaalta totta joka sana. Useimmiten olen heikkona tuhteihin suklaaherkkuihin, joilla makeannälkä taittuisi jo tulitikkurasian kokoisella palalla. Se ei tosin estä syömästä itselleen pahaa oloa kerta toisensa perään. Tämän kakun kepeydessä on siis sekin hyvä puoli, että sitä voi hyvin syödä paljon.






Kahvila Saunakammarissa tarjotaan helmikuussa kakkujen lisäksi myös perinteisiä chocolate chip cookieita. Sitä silmällä pitäen testasin paria uutta reseptiä, joista vaaleampi versio pääsi kirkkaasti jatkoon. Tummiin käytin tummansuklaan lisäksi saksanpähkinää, mitä vaaleammissa ei vastaavasti ollut. Kuvissa tummemmat näyttävät itseasiassa herkullisemmilta. Tähän vuodenaikaan kuvien ottamiseen on niin lyhyt hetki, ettei suurempien urakoiden loppumetreille meinaa luonnonvaloa riittää enää millään. 

Pitäisköhän tavallisten suklaaversioiden rinnalle tehdä lisäksi toisia vaaleita mausteena esim. valkosuklaa ja karpalo..mitäs sanot?





sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvipäivän fiilistelyä

Eilen se viimein tapahtui: l u n t a! 
Marraskuussa taisi olla yhteensä vajaan viikon, eikä muuten koko talvena. 
Ja pakkastakin vielä! Täällä lännessä kaipaan eniten kunnon talvipäiviä, jolloin pakkasta on niin paljon että ilima oikein seisoo! Niin rajuun lukemiin ei päästy, mutta ihan yli kymmenen asteen eikä tuulesta ollut aamulla tietoakaan. 






Talvipäivän ratoksi käynnistelin tulevan ravintolapäivän valmisteluja lämmittämällä saunakammarin puuhellaa. Hella on edellisillä asukkailla ollut hyvin vähällä käytöllä, eikä me oltu kokeiltu somaa peliä vielä kertaakaan. Se ei ole estänyt minua suunnittelemasta ravintolapäviän menuta, jossa toimiva puuhella olisi avain asemassa. Ottaen huomioon, ettei vanhaa palvelijaa oltu nykästykään vuosiin, syttyi se kuin unelma. Tokihan se savutti sisään myös aikalailla lämmetessään, mutta josko ajoittainen lämmittäminen tässä ennen suurta päivää pehmittäisi sen vielä yhteistyöhaluiseksi. 







Seuraava ravintolapäivä 16.2.2014 on ensimmäiseni. Olen totta puhuen onnistunut aina missaamaan koko tapahtuman myös asiakkaan ominaisuudessa. Tarkoituksena on perustaa tuoksi sunnuntaipäiväksi tunnelmallinen kahvila pihasaunan kammariin, jossa tarjottaisiin rehellistä pannukahvia, mummun marjamehua sekä herkullisia kakkuja. Jos porinmaija ei suostu meidän tiimiin täytynee tyytyä suodatettuun tummaan paahtoon. Siskoni on haaveillut kahvilan pitämisestä laillani pienen ikänsä ja lupasi saapua avukseni. Hiukan tekisi mieleni jo hihkua, mutta onneksi aikaa on reilu kuukausi, koska tehtävää riittää vielä paljon.

Tavoistani poiketen ajattelin hieman harjoitella tarjottavia herkkuja etukäteen. En ole mikään marttatason rutinoitunut leipuri, mutta koska olen sitäkin innokkaampi, kokeilen uusia reseptejä yleensä vasta tositilanteissa. Vieraaksi saapuvat eivät siis yleensä saa meillä vuosien saatossa hioutuneen pikkuleipäreseptin ilmentymiä vaan lähinnä summan mutikalla ja rakkaudella kyhättyjä kokonaisuuksia.

Seuraavan kuukauden aikana ajattelin tallentaa tänne fiiliksiä koeversioiden (epä-)onnistumisista, kuvia tulevista herkuista sekä muuta täpinää matkalla kohti ensimmäistä ravintolapäivää. 









...Uunin lämmityksen ja lumitöiden ohella olemme Viirun kanssa ehtineet myös rentoutumaan. Tämä kuva on otettu jo aiemmin joululomalla, mutta kiteyttää tämänkin viikonlopun tunnelman aikas nappiin.
Nähhään pian!